maanantai 25. huhtikuuta 2016

Ananaskirsikan kasvatusta ja siman tekoa

Kevät jatkaa kulkuaan ja kohtahan on jo vappu. Siemenkylvöni ovat ehkä hieman myöhässä, sillä taimet ovat vielä hyvin pieniä, eivätkä ne ole kuvauskelpoisia tällä hetkellä. :D Toivotaan, että ne ehtivät kesäksi.

Tämän kevään taimet ovat vielä pieniä, mutta paremmassa kasvussa on ananaskirsikka tai tarkalleen mansikkakoisohan tuon nimi taitaa olla. Siemenpussin mukaan sen latinalainen nimi on Physalis grisea. Vuosi sitten keväällä ostin sen siemenet Prismasta ja istutin ne maaliskuussa silloin sisälle. Taimet kasvoivat hyvin hyvin hitaasti ja vasta kesällä kasvu kiihtyi. Yksitellen taimia myös kuoli, mutta yksi sinnikäs yksilö jäi eloon ja sehän kasvoi sitten muidenkin edestä. Korkeutta kasville tuli liki 1,5 metriä. Ehkä ihan hyvä vaan, ettei muut selvinneet, koska tilaa noin isoille kasveille ei viime vuonna ollut. Asuimme silloin vielä rivitalossa, jonka lasitettu terassi oli tupaten täynnä kaikkia kasveja. Kuka lie sinne ne raahannut... ;)

Ananaskirsikka tekee keltaisen kirsikkatomaatin näköisiä pikkuhedelmiä, mutta viime vuonna sato ei ehtinyt kypsyä. Kasvi teki kyllä siemenkodat ja niihin palleroiset sisälle, mutta ne eivät ehtineet kypsyä. Harmi, sillä en ole koskaan ostanut tai muuten maistanut niitä. Netin keskustelupalstoilla niitä on kyllä kehuttu hyvänmakuisiksi. Myöhään syksyllä kasvi oli vielä terassilla ja pärjäsi hyvin. Sitten tutkin netistä, että kasvin voisi myös talvettaa sisällä ja nostin sen keittiön nurkkaan sisälle. Siinä se eleli ja siirtyi muuton myötä tänne uuteen kotiin. En leikkaillut sitä syksyllä tai talvella mitenkään ja se vain oli. Kastelin aina silloin, kun näytti, että se tarvitsee vettä. Eilen sitten päätin tehdä pientä leikkuuta, koska kasvi näytti melkoisen raaskulta.























Leikkailin kasvia ja otin pistokkaita. Nyt emokasvi näyttää varsin karulta, mutta uusia lehtiä ja kasvua oli havaittavissa. En tosissaankaan tiedä olisiko kasvia saanut leikata tai miten se olisi pitänyt leikata. En tiedä sitäkään jääkö kasvi nyt leikkaamisen jälkeen eloon tai saako pistokkaista uusia taimia. Ei voi tietää ennen kuin kokeilee. Jos pistokkaat onnistuvat, niin niitä on tosi paljon. Käy kuten mahlan kanssa ja voi mennä kylälle jakelemaan ylimääräisiä muillekin. Taas voi vain toivoa parasta. :)
















Ensimmäistä kertaa valmistin myös simaa tänään. On pitänyt jo monena vuonna tehdä, mutta jotenkin en ole ymmärtänyt tehdä sitä ajoissa. Nytkin valmistus jäi hieman viime tippaan. Eniten siman teossa on mietityttänyt hiivan määrän annostelu, ettei juoma ala käymään liikaa ja tule kiljua. En kylläkään ole tehnyt koskaan omia kiljukokeiluja, joten kerta se olisi ensimmäinen siinäkin hommassa. :D No, nyt kuitenkin yritin pysyä maltillisena hiivan käytön suhteen ja laitoin vain herneen kokoisen palan sitä.

Tein kahdenlaista simaa. Toisen valmistin koivunmahlaan ja toisen tavalliseen veteen. Nestettä käytin kumpaankin 4litraa. Mielestäni oli helppoa mitata ensin samat aineet (sokerit ja sitruuna) kahteen eri ämpäriin ja kaataa niihin ensin 2litraa kiehuvaa ja sitten 2 litraa kylmää nestettä, kunhan sokerit olivat ensin liuenneet lämpimässä. Tässä kuvasatoa siman teosta. Rusinoita en vielä käyttänyt mihinkään. Vasta pullotusvaiheessa on niiden aika.




















Ja se hiiva liotettuna vielä viimeisenä joukkoon.

















Tuossa ne nyt saavat olla ainakin huomisen päivän, kunnes pullotan ne. En ole vielä ihan varma mistä tiedän, milloin sima on pullotuskelpoista, mutta äiti kyllä tietää. Tarkistan häneltä asian, kun soitan seuraavan kerran eli varmaan kohta. :D



















Tässä vielä kuva särkyneen sydämen -taimista, joiden sipulit istutin ruukkuun jokunen aika sitten. Hyvin kasvavat!























Simaisaa viikonalkua! :)

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Pihapiiri -messut

Tänään lähdimme miehen kanssa käymään Lahden Pihapiiri -messuilla. Messuilla oli kaikenlaista puutarhaan ja pihan rakentamiseen liittyvää asiaa. Sää ei tosin ollut tänään kovin keväinen, sillä ennen lähtöä alkoi sataa räntää. Tässä lähtötunnelmointia.



















Odotin, että messuilla olisi ollut vielä enemmin eri teemoihin liittyviä pisteitä kuin mitä nyt oli. Nykyinen määräkin riitti toki hyvin. En ottanut kylläkään messuilta kuin yhden kuvan ja se on tämä. Mielestäni tämä kasvihuone oli kerrassaan hieno. Parhautta koko messuilla.



































Ennen messuja ajattelin, että sinne mennään vain katselemaan, eikä myytäviä tuotteita ole paljoa. Erehdyin. Siellähän oli vaikka mitä ja ostoksia tuli tehtyä. Hyvä siis, ettei messuilla ollut enempää mielenkiintoisia pisteitä. Sinnehän olisi uponnut rahaa vielä enemmän. Hyvät messut olivat kaiken kaikkiaan. Nyt talvella ei ole tullut käytyä missään pitemmällä, joten tämä retki tuli tarpeeseen. :) Tässä hankintoja messuilta.

Olen aina tykännyt pelargonioista ja olihan sitä pakko ostaa niiden taimia. Ostamani lajikkeet olivat seuraavia: tulppaanipelargoniat Emma ja Red Pandora sekä mårbackapelargonia Selma. Ostin myös kaksi taimea, joiden lapuissa luki PAC-pelargonium zonale Blue Wonder. Kotona istutin taimet isompiin ruukkuihin ja laitoin ne sisävaraston ikkunalla jatkamaan kasvua. Kesää ja kukintaa odotellessa.



















Lisäksi messuilta löytyi kauan kaipaamani sitruunaverbenan taimi. Kasvi tunnetaan myös nimellä lippia. Kävi aika hyvä tuuri, sillä ostamani taimi oli ainakin sillä erää, jos ei kokonaan viimeinen. Juuri ennen miuta oli eräs nainen ostamassa juuri samaa kasvia ja pelkäsin, että hää ostaa loput taimet, mutta miulle jäi vielä yksi taimi. Sitruunaverbena on yrtti, jonka lehdet maistuvat sitruunalla. Ajattelin käyttää tuoreena tai kuivata sitten kesällä sen lehtiä ja käyttää teehen. Kasvua odotellessa. Tämän istutin myös isompaan ruukkuihin ja laitoin pelargonioiden seuraksi varaston ikkunalle.



















Lisäksi messuilta löytyi kasa kirjoja. Niitähän emme menneet ostamaan, eikä edes tiedetty, että messuilla on myynnissä kirjoja. Naureskeltiin kotimatkalla, että myö mennään puutarhamessuilla ja ostetaan kirjoja, joista yksikään ei edes liity puutarhaan tai pihaan. Rakentamiseen ja historian havinaan kylläkin. Mies ei oo koskaan ollut oikein lukuihminen, eikä oo aiemmin ostanut kuin yhden ainoan kirjan elämässään. Nyt hän teki poikkeuksen ja osti monta kirjaa kerralla. Tuo kuvassa oleva ikkunakirja oli kyllä miunkin mieleen. Meidän pitäisi uusia/maalata ulkovuoraus joskus lähivuosina ja samalla meinattiin uusia ikkunoiden reunalaudat. Kirjassa on valtavasti erilaisia ikkunoita ja koristeltuja reunalautoja, joista osa sopisi myös tänne meille. Pitänee aloittaa suunnittelu sen suhteen. :)





Tässä menneestä ajasta kertovia kirjoja, joita ostimme. Vasemmanpuoleinen kirja kertoo naisten töistä ja arkisista askareista entisaikaan ja oikeanpuoleinen kirja puolestaan kertoo 30-luvun Viipurista ja sisältää paljon kuvia. Vaikuttavat mielenkiintoisilta kirjoilta molemmat. :)




Sellaista oli elämäni ensimmäisillä piha- ja puutarhamessuilla. Taidan mennä jatkossakin. :)


perjantai 22. huhtikuuta 2016

Vessan valu valmis

No nyt se on tehty. Vessan valu on vihdoin valmis. Aiemmassa päivityksessä kerroin epäilystä, että vessan lattia olisi liian korkealla, eikä valua voisi tehdä ennen madallusta. Nyt kuitenkin asiantuntija kävi katsomassa ja totesi, että valun voi tehdä. Nyt se on sitten tehty. Iso kivi vierähti sydämeltä, kun tuon vaiheen sai valmiiksi. Nyt pitää vain odotella valun kuivumista jonkun aikaa ennen kuin pääsee taas jatkamaan hommia siellä.

































Tilasin vessaan lattiakaakelit noin 7 viikkoa sitten. Silloin myyjä arvioi, että laatat tulevat 5-6 viikon päästä, mikä tuntui silloin pitkälle ajalle. No, eipä tunnu enää. Kävin hakemassa laatat viime viikolla ja nyt ne odottavat tuolla komerossa valun kuivumista. Ei taida olla vihreä väri oikein muotijuttu tällä hetkellä. Vihreitä lattialaattoja oli hyvin vähän tarjolla. Tällaiset Pukkilan Nova Arquitectura -sarjan 15x15 laatat kuitenkin löytyivät ja nämä tilasin. Sarjan laatat käyvät sekä seinä- että
lattialaatoiksi. Yllätyin, että laatat eivät olleet kovin kalliit, vaikka ne olivat tilaustavaraa. Neliöhinta oli 33 euroa ja siihen päälle 25euron toimitusmaksu. Ei huono! :)























Kaakeleita ostaessa en tullut ajatelleeksi, että isokokoisemmat laatat on enemminkin tarkoitettu täysin tasaisille lattioille. Kysyin laatan sopivuutta vessan lattiaan meidän asiantuntijalta ja hän sanoi, että ne käyvät, kunhan lattiassa olevaa kaatoa/kallistusta lattiakaivoa varten ei ole paljoa. Pienimmillä laatoilla kaatoa lattiaan olisi saanut enemmän. Nyt kaatoa ei tullut kuin nimeksi, jotta laatat käyvät lattiaan. Kaadon vähäisyys ei haittaa, koska vessassa ei läträtä vettä. Lattiakaivo onkin vain ikäänkuin varalla, jos vettä sattuisi lattialle joskus päätymään. Kaadon tekemisen jätimme asiantuntijamme tehtäväksi, koska kaadon onnistumisella ja sen suunnalla on suuren suuri merkitys. Ensinhän yritimme itse, mutta sitten todettiin, että parempi jättää työ jollekin osaavammalle henkilölle.

Tällä viikolla suurin ihmetyksen aihe on ollut koivun mahla, jonka valutuksesta kerroin aiemmin. Tarkoituksenamme oli kokeilla onnistummeko saamaan koivusta mahlaa edes vähän. Kyllä onnistui. Toisesta koivusta on tullut noin litra päivässä, mikä riittäisi hyvin meille. Toinen puu onkin sitten tuotteliaampi. En voi uskoa, että koivu on joka päivä tuottanut noin 11 litraa mahlaa. Olemme aivan ihmeissään mahlan tulosta. Eihän sitä niin paljoa pitänyt tulla. Olemme myös jaelleet mahlaa myös kaikille halukkaille. Mahlaa tulee paljon, mutta sen säilyvyys on ongelma. Mahla ei kestä hyvänä kuin muutamia päiviä, joten se pitäisi käyttää heti keräämisen jälkeen. Tuore mahla on aivan mahtavan makuista, mutta sitten vanhentuessaan se ei enää ole niin hyvää. Sekin on tullut todettua tässä tällä viikolla. Osan mahlan olen pakastanut, mutta myös pois on pitänyt heittää osa. Ei ole millään ehtinyt käyttää, vaikka on yrittänyt kovasti. Vettä tai vissyä ei tällä viikolla ole juotu yhtään, vaan mahla on korvannut kyseiset juomat.



















Siinäpä sitä taas. Linnut ovat myös innostuneet laulamaan yhä enemmin ja enemmin. Aikaisemmin pohdin linnunpönttöasiaa ja nyt meillä on pari kaupasta ostettua pönttöä pihalla. Tällä hetkellä itse tehtyjä pönttöjä ei valmistunut, mutta ensi vuonna sitten uusi yritys. Mies kyllä totesi, että tuntuupa tyhmältä ostaa pöntöt, kun itsekin osaa tehdä. Itselleen pitää kuitenkin antaa armoa, eikä hukuttaa itseänsä työhön. Kyllä täällä riittää muutenkin tekemistä. Vielä on aika heinettynyt rinne tässä kuvassa, mutta kohta ne lähtee, kunhan aloitan rinteen siistimisen. Bongaa pönttö kuvasta.




Lintujen lauluja ei ole aiemmin minä tullut kuunneltua sen tarkemmin, muttai täällä asuessa lintujen lauluunkin on kiinnittänyt enemmin huomiota. Monena iltana olen bongannut äänen, joka kuulostaa siltä ikäänkuin joku soittelisi jotakin pilliä. Ääni sai hyvälle tuulelle, kosk se kuulosti niin hassulle. En ole koskaan kuullut vastaavaa, joten piti etsiä netistä, mikä lintu on kyseessä. Töyhtöhyyppähän se siellä lauleli. Tässä ääninäyte. Käy kuuntelemassa. http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/toyhtohyyppa

 Tänään kotiimme tuli myös uusi matto. Pöllöt on ihania! :)















Huomenna lähdemmekin sitten puutarhamessuille Lahteen. Messuille ei ehkä olisi muuten tullut lähdettyä, mutta voitin sinne pääsyliput. En tiiä onko se hyvä idea mennä hakemaan uusia ideoita, kun vanhatkin pitäisi vielä toteuttaa. :D No sinne on suunta huomenna ja kerron sitten kuinka retki meni. :) Nyt lähden hakemaan saunaan puita ja kuuntelemaan vielä lintujen iltakonserttia. Palataan!

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Mahlan valutusta

Aina kevään korvalla olen halunnut kokeilla valuttaa koivusta mahlaa, mutta aiemmin en ole toimeen ruvennut. Ei ole ollut sopivaa paikkaa ja aikaa vahtia valumista. Mahlan valutus on kuitenkin aina kuulostanut mielenkiintoiselta. Nyt on tilaa, paikka, aikaa ja asiantuntija tähän puuhaan. Sattumalta paljastui, että mies on pienenä isänsä kanssa ollut valuttamassa mahlaa. Siinähän miulla olikin sitten hyvä asiantuntija työhön. Kaupunkireissulla ostimme pari kierrekorkillista 10litran vesikanisteria ja pari eripaksuista läpinäkyvää muoviletkua, koska emme olleet varmoja minkä paksuinen letku on hommaan hyvä. Keräsin myös kaapeista muita mahdollisia purkkeja esille, joihin mahlaa voisi säilöä, jos sitä nyt sattuisi tulemaan enemmin.
















Sitten tuumasta toimeen. Pari sopivaa koivua löytyi tuosta vähän matkan päästä vanhan viljakuivurin nurkilta. Mahlan keräys ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, koska koivun runkoon pitää porata reikä ja reiän teko saattaa vahingoittaa puuta. Tälläin puuhun tulee ns. kovaa lahoa, jolloin puu jatkaa kyllä eloa, mutta ei kelpaa enää kaupalliseksi sahatavaraksi. Muutoin valutuksesta ei pitäisi olla puulle haittaa. Valutuspuut olivat siis omalta tontilta. Valitsimme valutukseen varmuuden vuoksi puut, jotka muutenkin ovat kaatouhan alla niiden epäsopivien kasvupaikkojen vuoksi. Silloin ei haittaa, vaikka puuhun tulisi lahoa. Mahlaa saadaan vain keväisin noin 4 viikon ajan ennen kuin lehdet tulevat puihin, joten aika oli nyt myös otollinen.








Sitten toimintaa. Ensin etsittiin siis sopivat koivut ja porattiin niihin reiät yksi reikä per puu. Sopiva kohta reiälle oli puunrungon alaosassa noin 3 cm syvyydessä rungosta. Sitten vain letku paikoilleen puussa olevaan reikään ja toinen pää letkusta kanisteriin. Kanisterin korkkiin kannattaa porata reikä, jotta letku pysyy tiiviisti paikoillaan ja mahla säilyy kanisterissa puhtaana.








Heti reiän poraamisen jälkeen mahlaa alkoi valua. Voi sitä ilon hetkeä, kun mahlaa alkoi valumaan putkea pitkin ja se tippui tippa kerrallaan kanisteriin. Tip tip tip. Kävimme "asentamassa" kanisterit paikoilleen päivällä ja illalla kävimme tarkastamassa tuloksen.





















Siellähän sitä oli! Tyhjensimme kanisterit suppilon avulla pienempiin muovipurkkeihin ja toimme kotiin nautittavaksi. Pitihän ne ensimmäiset huikat kylläkin vetää jo siellä pellon laidassa. Hyvää oli! Mahla on aivan kirkkaan väristä ja maultaan se muistuttaa vettä, jossa oli hentoinen makeuden vivahde. Maku ei ole mikään kovin voimakas, mutta raikas se on. Netistä tutkin, että terveellistäkin sen pitäisi olla, sillä se sisältää paljon hyviä ravintoaineita. Mahlaa voi käyttää janojuomaksi ja yksi tuttava oli käyttänyt sitä esimerkiksi myös lettutaikinaan maidon sijasta. Mahdollisuuksia on monia.

Ensimmäisellä tarkastuskerralla päivästä iltaan mahlaa oli kertynyt molemmista reiistä yhteensä noin 2,5 litraa. Tyhjensimme kanisterit ja jätimme kanisterit täyttymään ja odottamaan seuraavaa tyhjennystä. Tänään kävimme jälleen tsekkaamassa tilanteen. Nyt aikaa oli kulunut lähes vuorokausi ja tässä tulos. Yhteensä noin 7 litraa. Toisessa koivussa on porattu paksumpi reikä ja sen kyllä huomasi. 10 litran kanisteri oli yli puolillaan. Toisesta reiästä saimme noin 1 litran mahlaa. Kohta olemme aivan ihmeissään tän mahlamäärän kanssa, jos meno jatkuu samanlaisena. :)














Tällaiset harrasteet saavat miut hyvin iloiseksi ja onnelliseksi. On hienoa, kun voi hyödyntää luonnon antimia näinkin helposti ja olla tällä osaa omavarainen. Mahla-aika kestää ainakin tämän huhtikuun, joten mahlan mausta pääsee nauttimaan vielä monta viikkoa. Pakastaakin sitä voi, mutta katsotaan ehtiikö yksikään mahlapurkki pakkaseen ennen kuin ne ovat hävinneet parempiin suihin. Sitten, kun mahlan tulo tyrehtyy pitää rungon reikään laittaa puutappi suojaamaan puuta. Onneksi siihen on vielä aikaa. Nyt nautitaan! :)

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Vessan tekemisen vaikeutta

Kevät jatkuu ja tällä viikolla muutama lomapäivä meni täydessä työn touhussa ulkona. Innostuimme leikkaamaan lisää pensaita sekä karsimaan ja kaatamaan pihan puita. Nyt ja jo viime viikolla tulleet risukasat kuskasin pellon laitaan. Siinäpä sitä olikin työtä kuskata niitä kottikärryillä pois. Onneksi ei hetkeen tarvitse tehdä samaa. Risut odottavat nyt pellon laidassa sadetta ja risujen polttamista. Tällä viikolla aurinko on paistanut ja kuivattanut maisemaa joka päivä, joten voi vaan kuvitella mitä tapahtuisi, jos nyt tekisi nuotion. Voisi palaa ja kulottua koko pelto siinä samalla, vaikka tekisi vain pienen nuotion. Tällainen kasa pihan puista ja pensaista syntyi.



Pihalle tultaessa tuossa vasemmalla puolella kasvoi lähekkäin monta puuta ja isoissa kuusissa olivat alaoksat paikoillaan. Harmi, ettei tullut otettua ennen kuvaa. Tässä nykytilanne parin kuusen kaatamisen ja harvennuksen jälkeen. 



Kevätilmat ovat olleet hienoa, mutta vessa on edelleen vaiheessa ja se hieman masentaa. Miten joku noin pieni tila voi olla noin vaikea ja hidas tehdä. Ensin siellä oli lahoa, minkä vuoksi kaikki alaparrut piti vaihtaa, johon meni aikaa. Sen jälkeen odotimme, että putkifirma tulee tekemään vessaan putkitöitä. Niiden työskentely lämpöputkien kanssa venyi ja venyi ja vihdoin oli vessan vuoro ja putkimies asensi lattiakaivon ja viemäröinnin. Viemäröinnin ja lattian valun väliin oli sovittu, että laitetaan styroksia kerroksittain ja päällimmäiseksi rautavaluverkkoa. Tässä ilmenikin sitten epäselvyyttä firman kanssa kuka tekee mitäkin. Me luulimme, että he hoitaisivat osan työstä ja asiasta vähän neuvoteltaisi ja sovittaisi, jotta me tietäisimme mitä tehdä ja miten hoidamme oman osuuden työstä. Emme ole vastaavaa tehneet koskaan, joten aiempaa käsitystä asiasta ei kuitenkaan ollut. Putkifirman kanssa oli ollut puhetta styroksikerroksia leikkaamisesta, mutta siinä syntyikin sitten epäselvyyttä ja väärinkäsityksiä.

Aiemminkin tiedottaminen ja yhteistyö olivat olleet vähän hukassa ja sama meno jatkui. Lattiakaivon ja viemäröinnin asentamisen jälkeen putkimies aikoi vain lähteä ja kun kysyin, miten edetään hän totesi, että tulee sitten tekemään, kun styroksit ovat leikattu täysin valmiiksi. Aiemmin oli ollut jotain puhetta styroksien leikkaamisesta ja heille oli jäänyt käsitys, että me leikkaamaamme kaiken valmiiksi ja he eivät osallistu styroksien leikkaamiseen. Me taas luulimme, että heiltäpäin tulisi hieman vinkkiä milloin styroksit pitäisi olla tehty ja miten tarkalleen. Ei tullut vaan putkimies häippäsi ja kysyimme asiaa hänen pomoltaan. Saimme neuvot ja teimme styroxit, missä olikin taas hommaa saada ne putkien mukaan leikatuiksi.

Seuraavana vaiheena sama putkimies tuli ja teki urat styroksiin vesijohdoille ja asensi lattian lämmitysputket kiinni styroksikerroksen päällä olevaan rautaverkkoon. Nuo putket olivatkin paksummat ja isommat mitä olimme luulleet. Olimme laittaneet styroxikerroksia ajatellen, että putket ovat ohuempia. No. Putkimies tuli ja teki kaiken valmiiksi ja lopussa sitten totesi, että styroksikerroksia olisi voinut olla yksi vähemmän, mutta lattian voisi kuitenkin tehdä noinkin. Tässä vaiheessa iski tunne, että kiitos, kun kerrot sen tässä vaiheessa. Nyt viikonloppuna oli tarkoitus valaa vessaan lattia, mutta emme uskaltaneet kuitenkaan tehdä valua, jos lattia onkin nyt sitten liian korkea. Tässä kuva vessasta nyt.
















Omat mittailumme lattian suhteen näyttää, että siihen voisi ehkä valaa betonilaatan. Täyttä varmuutta ei ole, nouseeko lattia silloin liian korkealle, koska lattialaatatkin pitäisi vielä asentaa valun päälle. Valu ei siis etene, vaikka kaikki on valmista sitä varten. Maanantaina pitäisi yhden tutun laatoituksista ja valujutuista ymmärtävän henkilön tulla katsomaan tilannetta, mitä mieltä hän on lattiasta. Tällaiset tumpelot eivät tuollaisia lattioita ole nähneet, joten on hyvä saada jonkun osaavan ammatti-ihmisen näkemys asiaan. Katsellaan siis tilannetta ja toivotaan, että vessa on joskus valmis.

Nyt luojan kiitos ei enää tarvitse katsella tuon meillä käyneen putkifirman toimintaa. Urakka on vihdoin tehty ja laskua odotellaan. Meillä käynyt putkimies oli varsin nuori ja ehkä hän oli "vain töissä" tuossa firmassa, eikä siis sen koommin välittänyt työn laadusta tai asiakaspalvelusta. Teki varmaan vain, mitä pomo oli käskenyt, eikä häntä näyttänyt kiinnostavan neuvoa asiakasta esim. jos tuo lattia oli tehty liian korkealle. Joku kokenut ammattilainenhan olisi heti nähnyt sen ja toiminut tilanteessa asianmukaisesti ja neuvotellut asiasta meidän kanssa. Päällimmäisenä tunteena näistä putkitöistä jäi pettymys. Emme ole aiemmin remontoineet ja nyt innolla aloimme tekemään omaa kotia oman näköiseksi. Sitten suurimmat työt täällä hoitaa firma, jonka toiminta saa hermot kireäksi. Onko kaikki firmat tällaisia?Harmittaa koko putkiremontti. Nyt, jos voisi valita toisin olisi valinta toinen. Hyvää ja halpaa ei näköjään mahdu samaan pakettiin. Toisaalta omien kykyjen yliarviointikin harmittaa. Haluaisi tehdä itse ja oikein, mutta kokemuksen puute rajoittaa toimintaa. No tästähän sitä oppii. Ei pidä masentua. Toivotaan, että jatkossa yhteistyötä tehdään firmojen kanssa, jotka ottavat asiakkaat myös paremmin huomioon ja neuvovat tarvittaessa.

Yhteistyö tuon firman kanssa ei enää jatku ja siksi pohdintaa näin jälkikäteen tuottaa se, mistä sitä voi tietää, mikä firma on hyvä ja mikä ei. Tiedän tapauksen, jossa työkaveri oli suositellut hyväksi havaitsemaansa laatoittajaa tekemään laatoitustyötä tutulleni ja työnjälki oli ollut huono. Laatoittaja ei ollutkaan käynyt mitään alan koulutusta vaan oli itse oppinut, eikä tiennyt kaikkia laatoituksen niksejä. Lattia meni purkuun ja toinen tekijä hoiti homman loppuun. Ei sekään siis ole sanottu, että jos joku suosittelee työ on priimaa. Voisiko myös ajatella, että kalliimmalla saa parempaa. Jos on halpa, niin onko se hyvä? Tässä meidän tapauksessa edullisin ei ainakaan ollut parhain, mutta ei kai hintakaan takaa sitä, että työ on priimaa laatua. No, tästä sitä oppii. Jatkossa toivotaan, että firmojen suhteen kävisi parempi tuuri. Eihän tässä muutakaan voi. Nokka kohti tulevaa. :)

Vessa aiheuttaa hankaluutta, mutta muut remonttijutut ovat edenneet. Mies on viritellyt ilmanvaihto- ja viemärinhengitysputkia vessasta vintin kautta katolle ja työhön on mennyt aikaa. Noista toimenpiteistä en tiedä sen tarkemmin eikä kuvamateriaalia ole. En ole käynyt katolla kuvaamassa, mitä hän siellä puuhailee. :D
Olohuoneen seinät on nyt myös tasoitettu, hiottu ja käsitelty pohjamaalilla. Tässä kuvia sieltä.






































Viime viikolla asennettu uuni koeajettiin myös nyt viikonloppuna. Uunissa ei saa polttaa aluksi kuin vähän riukuja ja sitten joka polttokerralla lisätä hieman puumäärää. Hyvin toimi. Ai, että, kun tulee syksy ja pimeät illat, niin takka lämmittää. Onpa nyt jotain ilon aiheitakin. :)






















Viikolla tein myös ensimmäisen kesäkukkaostoksen. Hieman aikaistahan tämä on, mutta ostin silti. Yöksi olen kukan siirtänyt vielä sisälle. :)



Sellaista täällä tällä viikolla. Kommentointi olisi mukavaa! :)


tiistai 12. huhtikuuta 2016

Pihalla

Nyt on sitten viimeisetkin lumet hävinneet pihalta. Nopeasti ne meni. Viime päivinä on ollut hyvää aikaa käydä tekemässä pihahommia, kun aurinko on paistanut niin hienosti. Samalla on voinut myös ihmetellä pihalla nousevia kasveja ja suunnitella kaikkea, mitä sinne voisi rakentaa ja laittaa kasvamaan. Tässä tämän hetken löytöjä.

Helmililjoja aloittelemassa kukintaa.




Narsissit tai krookukset ovat nousseet lisää kukkapenkissä.



Navetan eteläseinustalla olevat raparperit aloittelevat uutta kesää.
























Kasvien bongauksen ohella olen leikannut marjapensaita, koska ne ovat olleet jo vuosia huoltoa vailla. Leikkasin vanhimmat, huonoimmat ja maata vasten roikkuneet oksat pois. Jostakin puutarhasivustolta luin, että marjapensaat kannattaa uusia vähän kerrakseen niin, että kerralla leikkaa vain noin yhden kolmasosan. Tällöin pensas uusiutuu, mutta vanhat oksat jäävät tuottamaan vielä satoa seuraavan kesän ajaksi, kunnes niiden aika on mennä seuraavana vuonna. Saa nähdä, kuinka leikkailut onnistuu. :)

Meillä marjapensaat on istutettu pihan laidalla suoriin riveihin. Tukikehikot kaipaavat uusimista, koska osasta pensaita kehikot puuttuvat ja loppuosan kehikot ovat huteria ja lahoja. Siinäpä sitä puuhaa.


































Luulin, että kaikki marjapensaat ovat herukoita, mutta yksi rivi onkin ilmeisesti karviaista. Tämän päättelin siitä, että rivissä olevien pensaiden varret olivat piikikkäitä. Voihan se toki olla joku muukin piikikäs puska. Kesällähän se paljastuu.

















Pihallamme on myös ruusupensaita, jotka ovat vuosien varrella tehneet lisäversoja ja päässeet leviämään ominpäin aivan villisti varsinkin aitan kulmille. Villiintyneet ruusut vedimme sileiksi raivaussahalla. Pitänee vielä kiskoa jäljelle jääneet juuriversot pois epätoivotuista paikoista, kunhan ruusut alkavat kasvaa. Leikkasimme myös varsinaisissa ruusupenkeissä ruusut mataliksi, koska ne näyttivät aika raaskuilta. Kesän tullessa niiden pitäisi lähteä sitten uuteen kasvuun ja kukoistukseen.

Pihatöitä tehdessä harmittelin, ettei ole tullut otettua kuvaa miltä piha näytti syksyllä, kun ostimme talon. Jo syksyllä teimme harvennusta pihalla ennen kuin tiesin kirjoittavani blogia asumisesta täällä. Sitten mieleeni juolahti, että onhan meillä talon myyntiesitekuvat, joissa piha myös näkyy. Tässä muutama kuva ennen ja nyt. Myyntikuvissa piha on kesäkunnossa, mutta jotakin muutosta on ehkä havaittavissa nykyhetkeen. Aittakin kaipaisi hieman maalia pintaan.

















Vielä toinen vertauskohde. Alemmassa nykykuvassa on vielä kaikki risukasatkin mukana. Ehkä ne vielä tänään häviävät nuotioon. ;)




Pihallamme on myös talon mukana tullut Hankkija -säiliö. Eipä tuota enää nykyisin tarvitse polttoainesäilytykseen, mutta olkoot tyhjänä ollessaan pihan koristeena.












Jo jouluna joulupukilla oli katse keväässä ja se toi miulle joululahjaksi tällaisen tuulimyllyn tai propellimökin niin kuin mie sitä nimitän. Nyt se pääsi eilen aitiopaikalle meidän mäennyppylälle, josta ne näkyy koko pihalle. :)





Tänäänkin on ollut tosi hieno ja lämmin ilma, joten tää päivitys on kirjoitettu osittain meidän pihakeinussa. Huomenna meen kyllä juomaan aamukahvit keinuun, jos ilma jatkuu samanlaisena. :)















Remontista kerron lisää lähipäivinä, sillä edistystä on taas tapahtunut. Tässä vielä meidän ihana karvatassu Manu. Voi, kun se on niin söpö. :)