maanantai 6. kesäkuuta 2016

Kokeilevan keittiön tuotoksia

Keittiön rakentamisessa tuli hieman takapakkia, kun käytiin hakemassa tasot ja soviteltiin niitä paikoilleen. Toinen taso sopi hyvin omalle paikalleen, mutta toinen ei mahtunutkaan sille varattuun koloon vaan se oli noin 1 cm liian pitkä. Sitten alettiin tuumailla miksi näin, missä vika. Älyttiin, että ruokakomeron seinää vasten olimme laittaneet ylimääräisen cyproc -levyn, koska seinä oli epätasainen ja ajateltiin, että levyllä seinän saa siistiksi. No, se levy oli liikaa ja siksi taso ei enää mahtunut. Eipä siinä sitten auttanut muu kuin purkaa levy ja tehdä pohjatyöt epätasaiselle seinälle. Sittenhän piti siirtää myös kaikki tiskipöytäseinustan yläkaapit sentin sivummalle. Turhauttaa jonkun verran tehdä samat vaiheet kahteen kertaan, mutta eipä voi minkään.

Keittiön remontti ei ole siis edistynyt vauhtilla, mutta minnelien kokeileva koekeittiö on kokeillut uusia reseptejä. Mietin, että mitähän sitä voisi tehdä raparpereistä, koska ne kasvavat vauhdilla ja niitä pitäisi käyttää johonkin. Tutkin vähän erilaisia ohjeita ja päätin nyt ensi alkuun tehdä hilloa ja likööriä. Kohta taas voi käydä leikkaamassa niitä lisää ja kokeilla sitten jotain muuta. Reseptit olivat aivan perusohjeita yksinkertasimmillaan. Katselin ohjeista suurpiirteisen valmistusohjeen ja heittelin sitten näppituntumalla ilman mitään tarkkoja mittoja aineet sekaisin. Ennen mittailin aineet aina tarkkaa reseptien mukaan, mutta nykyisin olen alkanut tehdä ruokia enemmin soveltamalla. Leivonnaisiin toki mittaan aineet tarkkaan. Hillosta tuli oikein hyvää. Aineena siinä oli sokeri, raparperinpalat ja vesi. Heitin sinne mukaan noin kourallisen tuoreita piparmintun lehtiä, jotka sopivat hilloon paremmin kuin hyvin. Viime kesänä tein havainnon, että piparminttua myydään taimena ja pitihän sitä ostaa koemielessä. Elämys oli valtaisan hyvä ja myös tänä kesänä hankin taimen. Piparmintun lehtiähän syön yleensä sellaisenaan, mutta pitää nyt kokeilla mihin muuhun se sopii. Raikkaan viileän makuinen yrtti. Kannattaa kokeilla.


Eipä näytä kovin houkuttelevalta, mutta hyvää oli.

Hillo oli suunmukaista, mutta likööristä ei ole vielä tietoa. Sen pitää antaa tekeytyä ensin purkissaan noin 3 kuukautta ennen kuin sitä voi alkaa koemaistelemaan. En itse ole varsinaisesti kovin suuri liköörin ystävä, mutta pitihän se kokeilla, mitä tuleman pitää. Josko tuo nyt onnistuisi, niin voisi harkita antaa sellaista vaikka jollekin joululahjaksi. Aineena tässä oli sokeria, raparperinpaloja ja viinaa, jotka ladottiin purkkiin kerroksittain. Sitten annettiin ensin seistä huoneenlämmössä pari päivää ja käänneltiin välillä niin, että sokeri liukeni. Lopuksi se laitettiin pimeään paikkaan (vaikka komeroon) tekeytymään ja odottamaan parempia aikoja.




Kävimme myös miehen kanssa yhtenä iltana vanhempieni mökillä saunomassa. Mökille on meiltä vain pieni matka, joten sinne voi hyvin poiketa iltasella saunomaan. Mies oli innokkaana ottamassa myös virvelin mukaan, että voisi sitten virvelöidä sillä aikaa, kun sauna lämpenee. Mie vähän epäilin, että kannattako sen alkaa virvelöimään, jos tuleekin kaloja ja ne pitäisi sitten peratakin vielä. Kello oli lähtöhetkellä jo aika paljon ja seuraavana aamuna piti lähteä aikaisin töihin. No, hää otti virvelin mukaan ja voitte kuvitella kuin kävi. Sauna laitettiin lämpenemään ja hää meni kalastamaan. Ei menny ees viittä minuuttua, kun laiturilta kuului jo, että tuo haavi. Eipä hää sit enää virvelöinykää enempää. Siinä olikin seuraavan päivän ateria. :D

Hauki on kala


Kotona sitten mies perkasi ja putsasi hauen fileiksi, laittoi niiden päälle merisuolaa ja fileet menivät jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää. Sitten ne päätyivät grilliin halsterin välissä ja hyvää oli. Hauki ei kylläkään oo mitään kiireisen ihmisen ruokaa, koska ruotoja oli paljon. Onko tää nyt sitä paljon mainostettu lähiruokaa? ;)

Apuri ilmaantui oitis paikalle, kun kalaa alettiin perata



Mökillä saunassa käynti on ollut aina yhtä mukava elämys. Löylyt ovat hyvät ja uimaan pääsee helposti. Mökki ja sauna ovat hyvin perinteisiä. Ei sähköjä eikä vesijohtoa. Saunassa on puukiuas, jonka yhteydessä on vesisäiliö, millä saa lämmitettyä pesuvedet, jotka kannetaan ämpäreillä järvestä. Pesuvedet sitten sekoitellaan vesisäiliön kuumasta vedestä ja järven kylmästä vedestä. Näin on toimittu aina pienestä pitäen, kun mökillä oon käynyt. Yllättävää on, kuinka vähällä vesimäärällä sitä mökillä tulee peseydyttyä. Puolitoista ämpäriä eli n.15 litraa riittää hyvin, vaikka kotona sitä tuleekin läträttyä aina paljon enemmän. Tällä mökkireissuilla myös ilma suosi. Itikoita olisi toki voinut olla vähemmän, mutta kyllä kelpasi uida tällaisessa maisemassa. :)



Mökkireissulle sisältyi myös vielä yksi elämys. Keräsin nimittäin mökin pihapiiristä kuusenkerkkiä, joista valmistin kotona kuusenkerkkäsiirappia  ja -juomaa. Kuusenkerkkäaika alkaa olla kohta jo ohimennyttä, joten nyt oli viimeiset hetket tehdä siitä kokeiluja. Keräilin pienistä kuusissa niiden uusia n. 2cm vaalean vihreitä kasvustoja, jotka sitten kotona huuhtelin hyvin ja jatkojalostin.




Kuusenkerkkäjuoman valmistin suurin piirtein seuraavasti. Huuhtelin noin 2 litraa kuusenkerkkiä ja laitoin ne ämpäriin. Kaadoin sinne 4litraa kiehuvaa vettä ja 25g sitruunahappoa. Siruunahappoa sai apteekista. Sekoitin ne ja annoin olla seuraavaan päivään pöydällä. Sitten siivilöin kuusenkerkät pois, lisäsin 6dl sokeria, kiehautin, annoin jäähtyä ja pullotin sen. Juoma onnistui tosi hyvin ja mieskin suostui maistamaan sitä, vaikka ensin epäilikin. Siitä tuli hyvää, jopa niin hyvää, että piti käydä keräämässä lisää kerkkiä ja valmistaa sitä lisää. Maku juomassa oli kirpsakka ja laimensimme sitä vissyvedellä, jolloin maku tasaantui ja siitä tuli vielä parempaa. Vähän kuin olisi syönyt kirpeitä hedelmäkarkkeja. Tykättiin kyllä molemmat. Hyvä kokeilu!

Siirappiin meni enemmin aikaa. Huuhtelin n.2 litraa kerkkiä ja laitoin ne kattilaan, jossa oli n.3 litraa vettä. Annoin seoksen kiehua pari tuntia ja siivilöi kerkät pois. Lisäsin sokeria 8dl ja annoin seoksen kiehua vielä tunnin. Sitten pullotin seoksen kuumana pulloon, jonka olin huuhdellut kiehuvassa vedessä, jotta mahdolliset bakteerit katoaisivat. Seos olisi saanut kiehua vielä kauemmin. Ohjeesta luin, että jos seosta keittää kauemmin, niin siirapista tulee kiinteämpää ja jäykempää. Halusin notkea tavaraa, koska aioin pullottaa sen. Nyt siitä tuli kyllä liian lirua, mutta tulee ainakin hyvin ulos pullosta. Sitä voinee käyttää talvella yskänlääkkeenä. :)



Sellaisia kokeiluja. Nyt meen pihatöihin. Hyvää viikonalkua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti